Keksin vasta tänään 14.2 että voisin laittaa tämän nettiin joten älkää ihmetelkö että luvut tulevat samoina päivänä kun on tätä tarinaa jo kertynyt.

Yökottää ihan vimmatusti, olenkohan tulossa sairaaksi!

Uuhh. Tuo vei kyllä kaikki voimanrippeetkin :Annelie ajattelee.

Annelien vatsa pulpahtaa isommaksi. Voi, ihanaa!: Annelie ajattelee ja huutaa samalla Maxille: Max me saamme perijän.

Oi siellä tosiaan on pikku muksu! Max sanoo Annelielle ihastuneena.

Voi tuota Maxia. Ei se muita ajattelekkaan kuin Annelieta. Vaikka hyvähän se on kun joutuu tekemään kaikki raskaat työt, silloin voi ajatella sitä omaa kultaansa.

Päivät vierivät vatsa vain kasvoi ja Max ei saanut enää kunnolla unta koska hän ajatteli sitä miten hän leikkisi tulevan lapsensa kanssa. Sama oli kyllä Annelienkin kanssa.

Jouduttiin hankkimaan kehno puutarhuri kun kukaan ei ollut rikkaruohoja kitkemässä.

Oli Annelien aika synnyttää, se tapahtui takapihalla, Annelie oli ottamassa aurinkoa kun kova kipu alkoi tuntua vatsassa.

Ai kun sattuuu!!!!!!!! : Annelie karjuu. Max on aivan sanaton, hän ei ajatellut että se tapahtuisi nyt. Max vain toivoi parasta.

Poikavauva tuli! Max iloitsi mutta oli ainoa. Vaikka Annelie oli tällä hetkellä maailman iloisin ihminen Maxin lisäksi, hän olisi kovasti halunnut tytön. Poika sai nimekseen Justin, musta tukka ja yhtä siniset silmät kuin äidillänsäkin.